Muutoksen tuulia

Viime viikolla oli jännittävä päivä. Nyt ei oikein tiedä, miten päin istua.

Pää pursuaa ideoita ja tekisi jo mieli aloittaa. Suunnittelu voikin jo alkaa.

Minkä mallinen... mistä materiaalista...mitä huoneita... kuinka sisustaa...

Ostimme nimittäin tontin!

Pojat hoidossa, kävimme miehen ja tyttären kanssa pankin kautta

allekirjoittamassa kaupungin virastotalolla paperit. Kaupunginjohtajakin

naureskeli, että taisi olla nuorin tonttikaupoilla mukana ollut lapsi. 

Onneksi tyttö nukkui kiltisti koko prosessin ajan.

Keittiön pöytä pursuaa rakennusmessuilta parin vuoden aikana keräämiämme
esitteitä. On ihanaa ja samalla hyvin stressaavaa suunnitella omaa taloa.

Vaikka pidämmekin erittäin paljon nykyisestä kodistamme, on asioita joita
haluaisimme tähän lisätä ja myös itse rakentaminen houkuttaa liikaa. 

Vielä ei ole kiirettä, vaan rakentaminen aloitetaan 1-2 vuoden päästä. Sitä ennen
täytyy remontoida tämä koti loppuun ja sitten myydä se. 

Ajatus siitä tuntuu tosin hyvin haikealta, mutta siitähän vain tietää, kuinka
rakas oma koti on.

-Maikku-

Puuhailua

Yllättävän paljon sitä on energiaa touhuta kaikenlaista.

Tänään tyttö täyttää 2 viikkoa ja tuntuu, että aika menee hujauksessa.

Kotia on tullut tuunailtua paljon ja monta projektia odottaa, maalipurkitkin

jo ostettuina. Mies pudistelee päätään hymyillen. Vaimolla liikaa energiaa ilmeisesti.

Auringon paiste tuo oman osansa energialisästä. Kuinka ihanaa onkaan

aloittaa päivä, kun aurinko lämmittää kasvoja. Viherhuone alkaa

huutamaan kevätsiivousta. Jospa sinnekin pääsisi pian istumaan

teekuppi kädessä.

Kun saa tyttären kahden pojan jälkeen, mielen valtaa kaikki ihanat 

"tyttöjutut". Pojat ovat niin suloisia rusetit kaulassa ja puvun liivit

yllään, mutta mitäs sitä neidille keksisi? Sormet kun alkavat

syyhyämään askartelemista. Onnekseni löysin Pinterestistä

ihania inspiraatiokuvia ja ohjeita vauvan kukkapantoihin.

Paria eri kangasvaihtoehtoa piti tietenkin heti kokeilla ja niiden

lisäksi tarvittiin vain nauhaa, kuumaliimapyssy ja pieni pala vanua.

Ja hyvin tuntuivat pysyvän neidin päässä. 

Eilisen naistenpäivän ja lankoni perheen vierailun kunniaksi

oli aivan pakko leipoa Kinuskikissan seeprakakku. Miehenikin, joka ei ole

mikään erityinen kakkujen ystävä, pitää tästä kakusta kovasti, sillä 

se ei ole liian makea ja samalla ihanan kuohkea. 

-Maikku-