Joulukortit ja kalenteri

Yksi jokavuotisista perinteistä on ollut joulukorttien tekeminen.

Joskus näen kovastikin vaivaa niiden eteen, kun taas joinain

vuosina olen ollut niin väsynyt joko raskauden tai pienen vauvan

vuoksi, etten ole jaksanut nähdä kauheasti niihin vaivaa.

Myös valmiskortit osaavat olla erittäin kauniita ja

mielestäni on aina mukavaa, kunhan vaan saa sen kortin.

Tietää, että on ollut lähettäjän mielessä.

Tänä vuonna etsin ideoita Pinterestistä ja törmäsin

kahteen suloiseen korttikuvaan.

Päätin itse piirtää kuvat, hieman kenties muunnellen

ja väritin vesiväreillä. Alle perus kartonkipohja ja

kortti valmis. Juuri sopivasti vaivaa olotilaani sopien

ja kaikille omat versiot tehtynä.

Osa saa lumiukon. Alkuperäinen tarkoitukseni oli

laittaa tähtiin kimalletta, mutta en loppujen lopuksi vain

enää jaksanut. 

Osa taasen saa pienen linnun oksalla joulupalloineen.

Joulukalenteri meinasi jäädä tänä vuonna tekemättä, mutta 

joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun oli yksin kotona,

sainkin jonkinlaisen inspiraation tehdä hyvin yksinkertainen

joulukalenteri pojille. Paketeissa on joko suklaata, eläimiä

maatilaleikkeihin tai pikkuautoja. Lahjat käärin pieniin

lahjapaperista tehtyihin pusseihin. Kovasti lapset

onneksi odottavat aina paketin avaamista ja yllätyksen löytämistä.

-Maikku-

Oktonautti-kakku ja piparkakkutalo

Kylläpä aika rientää. Joulu lähestyy ja joululahja-paja on vienyt

töiden ja lasten leikittämisen lisäksi kaiken energian. Raskaus alkaa olemaan

jo loppupuolella, sillä pian alkaa viimeinen kolmannes ja

olokin on sen mukainen. 

Esikoisemme T täytti pari viikkoa sitten 4 vuotta

ja hän oli toivonut Oktonautti-teemaa juhliinsa.

Synttärilahjaksi hän saikin meiltä Oktokodin,

kapteeni Valkoisen sekä Qvasin ja kyllä niistä tykättiin.

Myönnän, että miellytti ne äitiä ja isääkin, vaikka ulkomailta

asti piti niitä odotella.

Kakuksi leivoin peruskakkupohjan, johon täytteiksi

Kinuskikissan Mustikka-vaniljatäyte sekä oma sekoitus

vaniljarahkaa, kermavaahtoa sekä wiener nougat-sekoitusta.

Ja koska juhlissamme oli myös gluteenittomia, tein myös Kinuskikissan

appelsiini-valkosuklaakakun gluteenittomalla pohjalla.

Tänään sain sitten valmiiksi viimein piparkakkutalomme, jonka

mallin löysin uusimmasta Unelmien Talo&Koti lehdestä.

Ja tälläinen siitä tuli:

Lapset ainakin olivat tästä aivan innoissaan.  

Mutta nyt viemään ipanat kylpyyn ja sitten iltapuurolle, vielä 10

työpäivää jäljellä ennen lomaa ja äitiyslomaa.

-Maikku-

Joulutorttuilua

T jo kovasti toivoi joulutorttujen leivontaa, joten

eihän siihen sitten muu auttanut. Kannettiin poikien CD-soitin

keittiöön, laitettiin joululevy soimaan ja tyhjennettiin keittiönpöytä.

Hienosti tuo isompi jo osaa käyttää kaulinta ja painaa muotilla

torttukuviota, pienempi sen sijaan nautiskelee taikinan

vivahteikkaasta mausta. Ja sitä menikin reippaan

puoleisesti suuhun aina sen jälkeen, kun

taikinapalloa oli hieman mätkitty lasten omalla puisella kaulimella.

Hauskaahan tämä leivonta on, vaikkakin näin hormoni-hillitse-

itseäsi-raskaana on hieman hankalaa välillä yrittää pitää

tuo mielenrauha. Kohtuullisesti onnistuttu siinä hommassa.

Kyllä sinne pellille ihan kohtuullisen näköisiä kappaleita saatiin.

Sitten uuniin, mikä on L:stä aina kovin kummallista touhua.

Ja sitten herkuttelemaan, T näitä vetikin sitten mahansa täyteen.

Tuli hyvin nukuttu yö, itsekin nukahdin jo yhdeksältä kun

olin niin kerta kaikkisen väsynyt.

Onneksi huomenna alkaa viikonloppu eikä ole töitä.

Juhlintaa sen sijaan onkin sitten reippaasti ja kutsuja,

joten nyt nauttimaan niiden odottelusta miehen kainaloon tv:n ääreen,

kun lapsetkin jo kävivät yöunille touhukkaan päivän jälkeen. 

-Maikku-

Lumi ja tuli

Lumi:

Hieman myöhässä kuvia, mutta tästä hetkestä nautittiin niin paljon,

että pakko laittaa näitä. Se, kun lunta satoi kunnon kerros maahan.

Valitettavasti sitä kesti vain hetken, mutta kyllä lasten

ilmeet olivat niin parhaat.

Isompi oli jo kovasti odottanut lunta ja etenkin joulua, että

heti piti päästä tekemään hieman lumitöitä. 

Pienempi ei taas muistakaan koko lumen olemassaoloa

vielä, joten hänen ilmeensä ja kummastelunsa, kun lumihiutale

tippui nenän päähän olivat niin hellyyttäviä. 

Toivottavasti pian tulee lisää lunta.

Tuli:

Vastakohtana valkealle ja kylmälle lumelle, tein hyvälle

ystävälleni syntymäpäivälahjaksi taulun hänen toiveidensa

mukaan. Taulun nimeksi tuli sisäinen tuli.

-Maikku-

Ihana, rakas raskaus

Kenties tärkein syy siihen, miksi blogitekstien ilmestyminen

on tuottanut minulle vaikeuksia on se,

että perheemme on kasvamassa vielä yhdellä jäsenellä.

Meillähän on jo kaksi aivan ihanaa ja rakasta poikaa,

mutta heistä etenkin vanhempi, T, on jo pitkään

toivonut vielä yhtä sisarusta. Joten hänen toiveensa

toteutuu ja maaliskuun alussa meille on tarkoitus syntyä vauva.

Raskaus on mennyt helpommin kuin aikaisemmat. 

Pahoinvointia huomattavasti vähemmän, samoin kuin uneliaisuutta.

Sen sijaan yleinen saamattomuus on vallannut mieleni

ja jatkuvat supistukset ja selkäsäryt hidastaneet toimintaa.

Mielialanvaihtelut ovat kuulemani mukaan tuoneet

oikein "mukavaa" lisää raskausaikaan. Ihanasti tuo

ukkokulta silti jaksaa minun ailahteluni.

Mutta hyvin tässä porskutellaan ja kumman paljon

piristää, kun katselee pienen mussukan kuvia ja tuntee

hennot töytäisyt ja potkut sisältäni. Tunne, mitä jo hetken aikaa

luulin, etten enää ikinä tunne. Kaipuu siihen yhteen lapseen

vei kuitenkin voiton, kun tunne perheemme puuttuvasta

jäsenestä valtasi meidän kaikkien mielet. Ja onneksemme

olimme niin onnekkaita, että hän sai nopeasti alkunsa.

Pikkuisemme rv 13 ultrassa. <3

Huomenna alkaakin jo rv 22 eli yli puolivälin ollaan!

Innolla odottelemme kaikki kevättä ja vauvan syntymää.

Isoveljet kovasti pöristelevät masuani ja halaavat usein isoa

mahaa, jonka kätköissä vauva liikahtelee ja tervehtii heitä

takaisin. <3

Viime viikolla meillä olikin rakenneultra, jossa todettiin 

kaiken olevan mainiosti. Vauva oli kovasti kasvanut ja oli jo 500g.

Vastasi siis viikkoa isompaa kuin oli sillä viikolla. Kätilökin 

harmitteli, että olisi hyvin voinut muuttaa laskettua aikaa jo 

siinä edellisessä alkuraskauden ultrassa, mutta näillä nyt mennään.

Ja mikä ihaninta ja etenkin rakkaan isoveljen suuri suuri toive:

-Maikku-

1v synttärit

Pahoittelen näinkin pitkää taukoa, jonka lopulta

pidin. Täytyy kyllä myöntää, että blogitauko teki hyvää. 

Paljon on uutta kerrottavaa tänne blogiin ja 

paljon on tapahtunut, mutta niistä kaikesta hiljalleen.

Aloitellaan hieman vanhoista jutuista, eli

pienokaisemme 1 v synttäreistä, joista on jo muutama kuukausi.

Halusimme muumi-teeman, sillä poikamme pitää kovasti

muumeista ja usein leikkii niillä. 

Ilme olikin hyvä, kun hän heräsi päiväuniltaan ja huomasi että

muumivene matkustajineen oli olohuoneessa 

ruokapöydän keskellä koristeena ja muumitalo

sekä uimamaja keittiönpöydällä asukkaineen. 

Lapset onneksi malttoivat odottaa juhlien loppupuolelle,

ennen kuin aloittivat "koristeilla" leikkimisen. 

 Pakko oli taas leipoa kaikkea mitä mieleen tulee,

sitä vaan ei malta olla tekemättä itse.

Lisähaastetta tietenkin tuo mukanaan, kun muutama

vieras on gluteeniton/kanamunaton/maidoton.

Kakkuun valitisin tällä kertaa teeman mukaisesti

valmiskuvan, joka oli helppo kiinnittää

kakun päälle ja maistui ihan hyvältä.

Reunat olisi vain voinut peitellä vielä, mutta

meni se näinkin.

Rakas 1 vuotiaamme. <3

-Maikku-

Elossa ollaan yhä

Pahoittelen, etten ole päässyt päivittämään mitään

ikuisuuksiin. Tietokoneeni hajosi muutama viikko sitten

ja sain vasta uuden koneen. Vielä

en ole onnistunut lataamaan kuviakaan tänne,

täytynee yrittää saada mies katsomaan mikä on vialla.

Täällä on tapahtunut paljon.

Puutarha on kokenut täydellisen muodonmuutoksen,

pikkuisemme täytti 1-vuotta ja muuta kivaa.

Yritän saada niistä juttua heti kun koneeni pelittää

täydellisesti. 

Palaillaan pian toivon mukaan.

-Maikku-

Lasten leikkejä

Kuinka ihanaa onkaan seurata omien lastensa leikkejä.

Etenkin kun pienempikin on jo sen verran iso, että

osallistuu isoveljen puuhiin jo ihan täysillä

ja he leikkivät yhdessä. 

Tietenkin pienempi on vielä omissa maailmoissaan lelujen

kanssa ja pääasiassa ne menevät suuhun tutkittavaksi,

mutta silti on ihmeellistä, kuinka pienenä sitä jo

haluaa olla toisen seurassa leikkien lomassa

ja kuinka isompikin huomioi pienemmän leikeissään.

Pieniltä kärhämiltähän ei voi välttyä, mutta yllättävän

sopuisaa tämä vielä on. 

Junaleikit ovat aivan huippuja tässä talossa ja

itsekin pidän kovasti puisista leluista. Ne tuntuvat

paljon paremmilta kuin muoviset vai mitä olette mieltä?

Myös keittiöleikit ovat suosittuja ja esikoinen

usein toivookin minulta uusia ruokia leikkeihin.

Viimeisimpinä olen ommellut netistä löytyneiden

ohjeiden avulla donitseja ja marenkeja. 

Helppoja ja ihania. Leikeissä hyvin suosittuja.

-Maikku-

Viherhuone äitienpäivänä

Äitienpäivä alkoi ihanasti, kun sain nukkua
pitkään ja kuunnella sitten lasten leikkien ääniä olohuoneesta.
Mies leipoi meille aamupalaksi suklaamuffineja
ja kaunis lahja odotti minua keittiön pöydällä.

Pikkuisen päiväunien jälkeen päivä on sujunut
mummilassa vieraillen ja

mieheni vei minut ja lapsemme syömään

Luomajärven hevoskievariin, missä oli todella

herkullinen ruoka. Aterian jälkeen pojat tietenkin

halusivat nähdä hevosia ja pienempikin katseli vierestä 

aivan kummissaan, kun äiti silitteli hevosia isomman kanssa.

Harmi vaan kun ei tullut kameraa mukaan.

Kotona päivä onkin sujunut rentoillen ja jatkuu

samalla mallilla. Näin äitienpäivän kunniaksi

otin muutaman kuvan viherhuoneesta, missä näkyykin

myös viimeisin projektini eli lavoista tehty pöytä, joka

on vielä viimeistelyjä vaille valmis. Lasi ja teksti puuttuu.

 Rakastan valkoisia hortensioita ja pakkohan niitä oli

torilta ostaa kotia kaunistamaan.

Sain myös eilen illalla valmiiksi virkkaamani

viirinauhan. Värit eivät näy tässä hyvin,

mutta käytin pastellisävyinä valkoista, vaaleansinistä

ja marjapuuronpunaista.

Omenapuu tekee jo kivasti lehtiä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

-Maikku-

Lampun tuunaus

Olemme joskus ensiasuntoomme ostaneet halvan, mustan

 jalkalampun. Lamppu on aina ollut hyvän kokoinen

ja olen tykännyt kyllä siitä, mutta musta väri alkoi hiljalleen

tympimään minua.Se näytti jotenkin muoviselta. Niimpä ostin hopeista 

spraymaalia ja päätin kokeilla mitä sillä saisi aikaan.

Tässä kuvassa lamppu näkyikin seisomassa nurkassa

vielä alkuperäisessä asussaan.

Putsasin lampun ja pihalle maalaamaan. 

Maalaaminen oli yllättävän helppoa, kunhan vaan varoi valumien

syntymistä. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.

Katkaisijan jätin vielä mustaksi, täytyy selvitellä kestäisikö sekin

maalia päälleen.

Jalka ilman kupuaan vielä. 

Mukavan metallisen hohdon tähän sai, näyttää ihan aidolta 

ainakin luonnossa.

 Ja sitten lamppu takaisin työpöytäni viereen. Nurkkakin muuttui

samalla valoisammaksi.

(Kuvassa myös remontissa olevan

"walk-in-closetimme" liukuovet. :)  )

Ja tätä käytin.

-Maikku-