Syksyinen kuvapläjäys

Leikimme poikamme kanssa pihalla ja nyt sen tajusi kunnolla. Syksy on tullut ja pysyy. Piti ihan pipo laittaa päähän. Värit ovat muuttumassa kauniin punaisiksi ja pakkohan sitä oli kamera hakea sisältä. Muutamat ruusut vielä itsepäisesti päättivät alkaa uudet kukinnot ja minullehan se sopii.

Myös ystävämme Fasu kävi tervehtimässä. Hän usein aiheuttaa minulle sydämentykytystä hyppäämällä puskasta esiin ja pojallemme naurukohtauksen.

Kirjoituspöytä

Mainitsinkin ostaneeni itselleni uuden kirjoituspöydän. Vanha on vielä (hajonneena) autotallissamme odottamassa korjausta, mutta se saa nyt jäädä odottamaankin. Sillä tämä sopi työskentelyyni paremmin ja rakastuin tähän heti kaupassa.

Rakastan kaikenlaisia lokeroita ja laatikoita sekä tasoja. Tässähän niitä oli kaikkia. Vain salalokero puuttuu... pitäisiköhän tehdä itse lisänä tähän? Valkoinen pöytä ja mustat vetimet tuovat mielestäni mukavan vastakohdan toisilleen. Tämä on myös sen verran tilava, että tietokoneeni, jonka poistin kuvauksen ajaksi, mahtuu tähän loistavasti kirjojeni ja kansioideni kanssa.

Pienessä puurasiassa on pääll kauniita kaiverruksia. Sen olen ostanut joskus Krakovasta, vanhan kaupungin torilta.

Pojan huoneesta

Pari yksityiskohtaa poikamme huoneesta. Sekin on vielä pääasiassa kesken, mm. seinien maalaukset, laaminaatin laitto lattiaan muovimaton tilalle, yms. Askartelimme sinne kuitenkin pari uutta juttua, mistä hän piti kovasti.

Teimme nimittäin kuvaseinän. Minua ärsyttää tyhjät seinät ja ne tuntuvat aina huutavan jotain koristetta. Joten poikani innoissaan väritti kuvia, jotka minä sitten ripustin langalla ja pyykkipojilla roikkumaan seinälle. Nyt se näyttää huomattavasti mukavammalta. Pyykkipojat on tarkoitus maalata vielä joko valkoisiksi tai vaalean sinisiksi, kunhan pääsen maalikauppaan.

Hän usein osoittaa kuvia hymyillen ja tavaa omalla "opettelen vielä puhumaan"-tavallaan mm. bussi (joka tulee jo lähes täydellisesti) ja rekka.

Koska kotonamme ei ole mitään pahvia paksumpaa, mistä voisi askarrella tai puuhastella, kuten vaneria, tein muuttolaatikosta hänelle linnan. Maalasin sen ihan vaan vesiväreillä, jolloin ilmeestä tuli luonnossa mukavan näköinen. Poikamme ja serkkunsa leikkivät tällä usein. Toimii sen hyvin linnan lisäksi autotallina ja kauppanakin.

Lauantain illanviettoa

Anoppini yllätti meidät pyytämällä aikaisemmin viikolla poikaamme heille yökylään. Poikamme nuorella sedällä oli häntä jo kovin ikävä ja tiesimme poikammekin viihtyvän siellä mainiosti. Niimpä tarjous otettiin iloisina vastaan. Eilen veimme sitten poikamme heti aamusta mummalaan leikkimään ja iloinen nauru kantautuikin ovelle asti, kun lähdimme mieheni kanssa pihalle.

Meille tuli outo ja uusi pulma eteemme. Mitä nyt tehtäisiin? Joka kerta, kun olemme vieneet poikamme yökylään (ja niitä ei ole ollut montaa) olemme joko lähteneet Helsinkiin tai Tampereelle hotelliin yöksi tai sitten on ollut juhlia kuten häät. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään suunnitelmia eikä tiedossa olevia menoja.

Päätimme suunnata alkuunsa hieman ostoksille ja löysinkin itselleni viimein uuden kirjoistupöydän. Tarkoituksenani oli alunperin korjata vanha pöytäni, mutta minun oli alkanut tekemään mieli erilaista pöytää. Kun sitten kaupassa törmäsin tähän pöytään, minkä ääressä nyt kirjoitan, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Juuri mitä olin hakenut.

Kauppojen jälkeen suuntasimme kotiin rentoilemaan. Kyhäsimme mieheni kanssa kasaan pienen antipaston ja katselimme elokuvia. Outoa, kun kerrankin saimme pitää leffan äänet kovalla vaikka pari ensimmäistä kertaa kuuluikin tuttu lause: "Laita äkkiä hiljempaa, ettei mussukka herää!" Kunnes muistimme taas... hänhän on mummalassa.

Kohta lähdemme hakemaan pikkuistamme ja suuntaamme hänen isoisoisänsä syntymäpäiville. Mukavaa sunnuntaita sinne kaikille.

Valkoinen cyclamen

Viime viikonloppuna meillä kävi kylässä appivanhempia. He toivat mukaan meille tuliaisina kauniin valkoisen cyclamen, joka pääsi heti viherhuonetta kaunistamaan.

Pojallakin ollut pientä itsehillinnän opettelua, kun kukkaa saa vain katsoa, ei koskea. Hyvin sujuu vielä.

Orkideatkin ja lyhtykukka ovat myös vielä loistossaan ja viimein sain viherhuoneen seinälle ostamamme naulakon. Nyt voin jättää siihen roikkumaan takkini, kun kuljen viherhuoneen ja puutarhan väliä.

Pienen halpa hupi

Poikamme sairastaa parhaillaan enterorokkoa ja kotona ollaan. Välillä tulevien energiapuuskien välissä pitää keksiä hieman rauhallisempia leikkejä. Eilen hän keksi lamput.

Poikamme raahasi eteisestä olohuoneeseen tuolin, veti sen kiinni seinää ja kiipesi sinne. Sitten jalat vasten pianoa ja lamppu päälle. Siinä hän viihtyikin pitkän tovin. Välillä kukkuuleikkiä lasitiilien läpi, äiti työhuoneen puolella. Kyllä nuo katkaisijat on sitten kivoja...

itse yritän toipua yövuoron jättämästä univelasta, joten tämä leikki sopii mainiosti siihen, että saan hieman huohtaa itsekin. Ei sitä koko aikaa jaksa...

Yöpöydän tuunaus

Projekti makuuhuone jatkuu. Tällä kertaa vuorossa oli yöpöytämme. Ne ovat vanhempieni vanhat ja siten minulle muistorikkaat. Lapsena laatikoita on tutkittu mielenkiinnolla ja nyt on poikamme vuoro. Hän rakastaa tyhjentää laatikoita sängyllemme ihmetellen korurasioita ja herätyskelloja. Yöpöydät ovat täyttä puuta ja sen mukaisetkin. Puun väri ja lakka olivat jo hieman tummuneet vuosien saatossa ja halusin piristää niiden ilmettä.

Ensin mieheni hioi molemmat pöydät kolmeen kertaan ja lopputulos oli kyllä oikein mainio. Sitten minä pääsit vauhtiin. Ensin putsasin yöpöydät ja maalasin ensimmäisen kerroksen sudilla, kuten kuvasta näkyykin. Kuivumisen jälkeen vedin päälle vielä vaahtomuovitelalla, jolla saa kaikkein tasaisimman tuloksen. Itse olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja nyt yöpöydät sopivat makuuhuoneeseemme paremmin. Seuraavaksi pitäisikin tehdä sitten sänky...

Tildan kevät ja lammas

Tone Finnangerin Tildan kevät; ompelua ja askartelua oli piristävä ja keväinen kirja. Ei ihan näin syksyyn tarkoitettu, mutta onko se nyt niin tarkkaa. Kirjasta löytyi yllättävän hyvät ja tarkat ohjeet niin pupuihin, lampaisiin kuin suloisiin noitiin. Pelkäsin hieman, ettei kirjassa muuta olisi, mutta onnekseni olin väärässä. Finnangeri esittää ohjeet myös mm. herkkukassin tekoon, erilaisten pehmoisten sydämien ompeluun ja keittiössä tarvittaviin välineisiin, kuten teepannumyssyyn ja patalappuihin, yms. Ohjeiden noudattaminen vaatisi reissua askartelukauppaan ja mahdollisesti nettikauppojen selailua, mutta ainakin oma kokeiluni valmistui ihan hyvin vain omilla kotikonsteilla ja tavallisella kangaskaupalla.

Olen aina ihastellut Tilda-hahmoja ja tyyliä. Se on mielestäni lämmintä ja pehmoista. Olen jo pitkään halunnut kokeilla hahmon tekemistä, mutta en ole vaan saanut aikaan. Nyt marssin kangaskauppaan ja ostin viimeinkin kankaita lammasta varten. Pääasiallisena tarkoituksena saada pienelle lapselleni uusi pehmolelu. Ja mikä parempaa kuin äidin tekemä. eikö? No, kyllä se nyt jotenkin onnistui. :D

Kurkistuksia makuuhuoneeseen

Makuuhuoneemme laittaminen on vielä pahasti kesken, joten en näytä sitä vielä kokonaisuudessaan. Päätin kuitenkin tarjota muutaman yksityiskohdan joista saa jotain kuvaa, minkä tyylistä makuuhuoneessamme tulee olemaan, kunhan joskus valmistuu.

Kuvat on otettu nyt iltasella yölampun palaessa. Poikamme hyppi innoissaan sängyllämme, jonne usein iltaisin kapuaa leikkimään ennen nukkumaan menoaan.

Sydäntyynyn olen ostanut muutama vuosi sitten Kangasalalta, eräältä pajutilalta. Viime vuonna teinkin muutamalle rakkaalle ystäväpariskunnalle sekä perheenjäsenillemme tällä mallilla tyynyt, hieman tummemmasta ruutukankaasta ja kirjoin niihin paksulla valkoisella langalla pariskunnan nimikirjaimet esim. M&M. Niistä tuli mukavat lahjat, hyvin itsetehdyn näköiset, mutta olen nähnyt ne suureksi riemukseni monella heistä esillä kodissaan.