Tunnustus

Kiitos kovasti ihanasta viestistä ja tunnustuksesta Scilla. :) Piristi kovati päivääni.

Säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin .

Ihania blogeja löytyy paljon, mutta listasin nyt nämä viisi. Kaikki kauniita blogeja ja tunnustuksen haluaisinkin antaa eteenpäin seuraaville:
Iloa ja Unelmaa
Kaunis pieni elämä
Suklaamarenki
Pinkpionies Photography
Kotiliesi

Kangassydämiä

Viikonlopun aikana kokeilin ommella kankaisia sydämiä sisustukseen. Omaan kyllä ompelukoneen, mutta nämä päätin jostain kumman päähän pistosta ommella perinteisesti käsin. Mukavaa iltapuuhaa samalla, kun katseli televisiota ennen nukkumaan menoa.

Niistä tuli noin 10 cm pitkiä ja onnistuivat suhteellisen hyvin. Muutamia saumoja täytyy vielä viimeistellä. Nauhaksi aion myös vaihtaa vielä valkoiset satiininauhat kun sellaiset ehdin hankkia. Nyt ne pääsivät koristamaan makuuhuoneen piironkia.

Sunnuntain rentoilua

Tänään otettu rauhallisesti pojan kanssa. Mies ei. Hän kävi veljensä kanssa vetämässä kunnon lenkin mönkijöillä ja sillä välin me kävimme rauhallisella kävelyllä ja leikkipuistossa. Kyllä oli mies likainen, kun tuli kotiin. Silmälaseista jäänyt hyvät jäljet. Näin iltojen tummuessa on kynttilöiden lisäksi ihanaa sytyttää takkaan tuli. Koska talomme on vielä uusi, emme olleet lämmittäneet takkaamme vielä montaakaan kertaa. itse en vielä uskaltaudu sytyttämään sitä, sillä viimeksi kun niin tein, sain palohälyttimet laulamaan. Nyt mies onnekseni hoitaa homman. On rentouttavaa istua sohvalla ja katsella tulen tanssia takassa. Lämpö leviää jo hieman viilenneeseen taloon ja tiedän, että aamulla on ihana herätä lämpimässä talossa. Sade auttaa tietenkin tunnelman luomisessa ja tietenkin ne kynttilät.

Olohuoneemme keskellä, matolla, on mieheni vanha keinutuoli, jota poikamme rakastaa. Se on mukava väripilkku muutoin kovin vaaleassa olohuoneessamme. Sen tullessa kotiimme mietin minkä väriseksi sen maalaisin, mutta kielto tuli. Keinutuoli siis pysyy kirkkaan punaisena.

Viherhuoneen kuulumisia

Viherhuoneemme on vielä kovin keskeneräinen. Tällä hetkellä mietimme kuumeisesti mm. minkä väriseksi maalaisimme sen pari seinää, jotka tällä hetkellä loistavat keltaisina. Muutoin keltainen sopisi, onhan se lempivärinikin, mutta kyseinen sävy muistuttaa enemmän ulkomaalia, kuin sisätiloihin sopivaa. Eteisessämmekin on käytetty samaista sävyä ja myös se odottaa maalaamista.

Vanha orkideani kukoistaa edelleen kauniina ja nyt myös sen vierustoveri on alkanut tekemään nuppuja, mistä olen aivan innoissani.

Uusin kasvi on Physalis; Chinese lampion, jota olen jo pitkään himoinnut. Leiskuvan oranssit lyhdyt näyttävät niin kauniilta ja toivon mukaan pysyy elossa edes hetken aikaa. Ainakin toistaiseksi kaikki hyvin...

Ja tiedän kyllä että nämä pallokrysanteemit ovat varsinaisesti ulkokukkia, mutta kun pidän niistä niin kovasti ja ne näyttävät kauniilta viherhuoneessamme.

Kohta lähdemmekin suloisen sukulaistytön ristiäisiin. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille.

Mehustusta

Pihallamme kasvaa yksi hyvin suuri punaviinimarjapensas. (tai muutama yhdessä kasassa) Tarkoituksena olisi ensi kesänä istuttaa myös mustaviinimarjapuskia. Tähän asti olemme aina vain poimineet marjat talteen ja pakastaneet. Talvella on sitten ollut mukavaa napsia marjoja vähän kaikkeen lisukkeiksi ja suoraan suuhun, kuten mieheni tekee paljon. Erityisen hyviä ne ovat pirtelöiden seassa. Tänä vuonna päätin kuitenkin kokeilla myös mehustusta. Olen aina käynyt ryöstämässä äitini mehuvarastoja, joten päätin antaa hänelle hieman helpotusta ja kokeilla itse. Kävin ostamassa mehumaijan läheisestä halppiksesta ja pesun jälkeen se pääsi tositoimiin. Kattila täyteen marjoja ja äitini ohjeistuksen mukaan kerros marjoja, sokeria, marjoja, sokeria... ja keittäminen sai alkaa. Hyvinhän sitä tuli ja onnistuin tekemään siitä jopa hyvää. Poika etenkin piti mehusta kovasti ja pyysi sitä usein lisää. Äidin sydäntä lämmittää.

Ja kauniin punainen lopputulos. :)

Syksyn ensimmäiset kynttilät

Illat pimenevät ja viilenevät. Suosikkiaikana alkaa. Onneksi vielä kuitenkin riittää näitä lämpimiä päiviä, että pääsee ahertamaan puutarhassa. Koska syksy kuitenkin on aluillaan, päätin sytyttää ensimmäiset kynttilät.

Kokeeksi sytytin vasta muutaman tuikun, tänään laitoin niitä jo enemmän. Pihallamme kukkii vielä tulipunaisia ruusuja. ne ovat niin täynnä nuppuja, että alkavat hipoa välillä maata raskaasta painostaan. Niimpä päätin leikata talteen. Hieman kukkaloistoa sisällekin.

Olin ostanut aikaisemmin alkusyksystä lasikuvullisen kakkutarjoiluvadin. Koska en ollut leiponut mitään sen sisään, päätin ystäväni innoittamana laittaa sinne pienen asetelman.

Tänään olin hyvin pitkästä aikaa myös kynttiläkutsuilta, josta tilasinkin yhden ihanan lyhdyn, joka sopii ulos sekä viherhuoneeseemme. Siitä sitten myöhemmin, nyt katsomaan jalkapalloa miehen kanssa.

Huvimaja

Mummilasta jatketaan vielä yhden postauksen voimin. Siellä kun on niin paljon kaikkea ihanaa esiteltävää. Vanhempieni pihaan ilmestyi huvimaja, kun olin teini-ikäinen. Se on riittävän suuri, että on huvimajassa vietetty niin juhlia kuin illan istujaisia. Kynttilöitä ikkunoille ja katon tuikkutelineisiin palamaan, vilttejä, kukkasia ympärille ja tunnelma on taattu.

Sisustuksen äitini on tehnyt valkoisen ja vaaleanpunaisen juhlaksi. Pieniä yksityiskohtia on kaikkialla ja huvimajassa onkin mukavaa istuskella juomassa kahvia ja samalla etsiä, mitä kaikkea sieltä tällä kertaa löytyykään.

Pojalla menossa yksi suosikkileikeistään. Kiipeäminen. Ja mikäs sen parempaa, kuin heiluva keinu, johon voi pyllähtää pehmoiselle patjalle tyynyjen sekaan. Ja taas pois.

Myös huvimajan ympäriltä löytyy kaikkea mielenkiintoista. Pitäähän sitä ulkopuolellakin olla ihmeteltävää ja äitini taidonnäytteitä, eli savitöitä, pilkkistääkin esiin monesta paikkaa.

Leikkimökki

Vanhemmillani on edelleen takapihallaan vanha, rakas leikkimökkini. Se on kestänyt hyvin vuosien leikit ja myräkät. Itse leikin siinä paljonkin ystävieni ja sukulaisteni kanssa ja on ihanaa nähdä, kuinka oma poikani ja veljeni lapset leikkivät siellä nykyään.

Sisustus on muuttunut paljonkin vuosien saatossa, mutta edelleen se tuntuu kotoisalta. Nyt vain äitini on päässyt toteuttamaan omia suunnitelmiaan mökissä, kun pieni pirttihirmu on kadonnut jo ajat sitten mökistä maailmalle.

Äitini maalasi joitain vuosia sitten kattoon samanlaisen taivasnäkymän, kuin oli leikkimökin peitoissa ja tyynyissä. Siellä ovat lapset nukkuneet aina välillä, katsellen satutaivasta.

Mummilan kotimaisemissa

Eilen kävimme viettämässä luppoisaa sunnuntaita vanhempieni luona. Pitihän sitä samalla tehdä pieni kävelylenkki samalla vanhoihin leikkipaikkoihin. Etenkin, kun lähes koko viikon olemme poikani kanssa olleet flunssassa ja kuumeessa, mies onneksi pysyi terveenä. Kyllä teki hyvää päästä kävelylle metsäpoluille pitkästä aikaa. Raitista ilmaa, tuulen huminaa puiden seassa ja vanhat tutut paikat.

Omat vaunut olin jättänyt kotiin, kun en tajunnut kiireessä ottaa niitä mukaan. Onneksi mummilassa oli serkkujeni vanhat (jostain 90-luvun alusta) lastenrattaat, joilla poikani matkasi tyytyväisenä.

Tässä näkyikin suosikkileikkipaikkamme. Kalliot. Niitä pitkin taiteillessa, alas hyppiessä, kiipeillessä, hiekkateillä juostessa, vietettiin lukuisia hauskoja tunteja. Harjoiteltiin siinä samalla teatteriakin lapsina, kun näyttelimme yhden ystäväni kanssa koko leijonakuningas-elokuvan kahdestamme. Uskaltauduin siinä muutaman juoksumetrinkin tekemään, mutten vielä enempää. Ei tällä nuhalla.Juoksemaan täytyy kyllä päästä taas pian. Syksy on suosikki lenkkeilyaikaani ja jalkoja jo hieman pakottaa lenkkipolulle. Lenkin jälkeen olikin mukava palata mummilaan syömään tuoretta, kuumaa marjapuuroa.