Puutarhapäivitystä

Kovasti on puutarhassa taas tapahtunut, enkä minä ole ennättänyt sinne tutkimaan. Tuntuu siltä, kuin olisi koko ajan ollut töissä ja juhannuksena vietettiinkin ihanat kaksi päivää mökillä loistoseurassa. Oli kyllä niin rentouttava juhannus, että sen turvin yrittää nyt jaksaa vielä kolme työpäivää. Sitten alkaakin kolmen viikon ihanuus, eli loma! Viimeinkin pääsin kuvaamaan hieman tuota etupihaa, kun sain pikkumiehen unten maille.

Unikot ovat ihanasti puhjenneet kukkaan, pari jo ennättänyt tiputtamaankin terälehtensä.

Näitä pieniä pirulaisia tuntuu riittävän puutarhassamme riesaksi asti. Koskahan sitä ehtisi niiden pariin keskittymään... jospa lomalla sitten.

Laventeli alkaa jo tekemään kukkkaa. Persilja on päässyt aikas isoksi kieltämättä...

Villiviini. <3

Olikohan tämä nyt sitten juhannusruusu? Kauniisti sekin on puhjennut kukkaan ja päässyt leviämään hieman liikaa. Täytynee syksyllä jakaa sitä hieman, kun äitinikin ottaisi sitä mielellään.

Viherhuoneessakin on tapahtunut sentään jotain, kun yksi orkideoistani on puhjennut loistoonsa muutamia nuppuja lukuun ottamatta.

Uuden sohvan ihanuus

jokin aika sitten mainitsin meidän ostaneen uuden sohvan. Kodissamme on viimeiset kuusi vuotta toimittanut sohvan virkaa ikivanha musta nahkasohva, joka on ollut perheessäni siitä saakka, kun oli vasta vauva itsekin. Kun muutimme ensimmäiseen omistusasuntoomme, saimme sohvan mukaan vanhemmiltani. Vaikka se onkin rakas, sanoimme sille hyvästit olohuoneen puolelta. Ainakin vielä toistaiseksi, se saa majailla nyt vuorostaan työhuoneessa. Olimme jo pitkään halunneet joko kulmasohvaa tai divaania. Viimeinkin löysimme meille sopivan. Koska olohuoneemme on hyvin korkea ja valoisa, halusimme myös vaalean sohvan. Musta väri ei tuntunut enää sopivan. Poikammekin pitää siitä kovasti ja usein löhöileekin tai vastaavasti kiipeilee pitkin käsinojia katsellen piirrettyjä. Toimii se myös autoratana. (Seinällä näkyvistä tauluista älkää välittäkö. Ne on vain "heitetty" seinälle valmiina odottaneisiin nauloihin. Emme ole vielä ennättäneet katsoa niille ja muille tauluille paikkoja) ja täytyy kyllä myöntää, että on siinä mukava itsekin löhöillä. :)

Ne itää!

Pitkästä aikaa päätin kokeilla kasvattaa kukkia siemenistä. Olen kyllä usein aiemminkin yrittänyt sitä, mutta joutunut pitämään purkkeja keittiönpöydällä vähäisen tilan vuoksi, missä ne ovat alkaneet pääasiassa ärsyttämään, viemään kaiken tilan ja usein sitten unohtuneet tai heitetty pihalle liian aikaisin. Sen tähden olenkin yleensä viljellyt kasvit yleensä suoraan maahan ja onnekseni se on toiminut. Silti aina harmitti katsella kuinka jotkut pystyvät kasvattamaan purkeissaan kauniita kasvientaimia ja sitten siirtelemään ne ulos. Nyt päätin viherhuoneeni ansiosta yrittää uudelleen ja tällä kertaa paremmalla menestyksellä. Kukat ovat saanneet itää rauhassa ja saaneet tarvitsemaansa huomiota. Viljelin sisälle kolmea lajiketta näin kokeeksi. Pallokrysanteemia, tarhaneilikkaa sekä tuoksuhernettä. Parasta on se, että ne kaikki itävät! Jotenkin ei kuitenkaan tullut yllätyksenä näin niin sanottuna aloittelijana, että parhaiten iti tuoksuherne, sitten tarhaneilikka ja vain pienten versojen kera ilmestyi krysanteemi. Mutta ilmestyi se kuitenkin. Nyt vain täytyisi päättää minne istuttaa kyseiset kukat ulkona. Istutin kyllä samaan aikaan uloskin yrttejä ja kasveja ja nekin kyllä itävät, mutta aivan eri teholla kuin nämä sisällä kasvatetut. Poikakin tuntuu nauttivan kesästä. Sukkia näkyy pikkumiehen jaloissa enää harvoin. :)

makuuhuoneen maalaus

Eilen käytin koko päivän makuuhuoneemme maalaamiseen. Ensin olimme poistaneet mieheni kanssa edellisten omistajien kaapit ja työpöydän ja sehän paljasti kamalat maalitummentumat seinissä. (pikkuovi johtaa vaatehuoneeseemme) Seinien putsauksen jälkeen alkoi hirvittävä teippausprojekti ja pistorasioiden suojien irtiruuvaus. Ehdin jo huokaista helpotuksestakin, kun luulin olevani valmis, kunnes huomasin katon. Pitihän sekin teipata suojaan, etten tee maalitahroja telallani. Sitten pääsinkin käyttämään telaa ja suteja radio täysillä. Talo oli kerrankin tyhjä. Koko päivä siinä hurahti, mutta lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Väreiksi valitsimme kolmelle seinälle sorbetin ja yhdelle (sängynpäätyseinä) cashewn. Lempivärini sattuu olemaan keltainen, voisiko sitä tästä arvata... Värit ovat hyvin vaaleat, mutta rakastan herätä etenkin kesäaikaan siihen, että makuuhuone on pirteän ja aurinkoisen tuntuinen. Lopputulokseen olimme hyvin tyytyväisiä ja pääsimme illalla tuomaan osan huonekaluista jo huoneeseen pahimpien maalihuurujen haihduttua. Paljon vielä puuttuu ja tässä vasta alustavaa ilmettä. Illalla huomasimme vielä keittiön ikkunasta ihastuttavan näyn.

potkupalloilua

Vaikka poikamme on vasta 1,5 vuotta vanha, hän on jo kova pelaamaan jalkapalloa. Tai no, ainakin kuljettamaan sitä edellään. Se lieneekin yksi poikamme suosikkileikeistä ja hän on siinä aikas taitava. Voitte kuvitella kuinka ylpeä isänsä on, kun poika juoksee nurmikolla pallo edellään. Kotikaupungissamme on pieni saari, jossa on hyvät lenkkeilypolut, joskin välillä erittäin korkeita mäkiä matkan varrella. Siellä on myös iso viheralue, jossa tykkäämme käydä samoin kuin iso hiekkainen uimaranta. Täytyy ehdottomasti viedä poika sinne kun nuo kelit taas lämpenisivät. Sitä odotellessa leikitään sitten muualla. Ja päästiin sitä jo kertaalleen testaamaan puutarhakalusteitakin. Kaipaavat kyllä ehdottomasti uutta öljykerrosta.

konserttiin vei tiemme

Viikonloppuna olin mieheni ja parin ystävämme kanssa Tampereella YleX Popissa ja voi että kun oli hauskaa. Valitettavasti en kauheasti ottanut kuvia reissussa, kun kamerakin jäi sateen vuoksi kotiin. Mutta puhelimella tuli muutamia otettua... Kuten taivaan väristäkin voi päätellä, sateet eivät yllättäneet. Aloitimme reissumme viemällä ensin poikamme mummun ja faarin luo, minne hän jäi mielellään leikkimään. Tampereelle päästyämme suuntasimme Koskikeskukseen tekemään löytöjä ja tulihan sieltä napattua aika paljon kaikenlaista mukaamme. Niistä kuvia myöhemmin. Shoppailtuamme riittävästi, veimme tavarat hotelliin, jonka olimme varanneet yöksi. Tuntui hassulta olla Tampereella hotellissa, kun siellä on joskus tullut asuttuakin. Oli kuin olisi menty aivan toiseen kaupunkii. Ihanaa. Sen jälkeen lähdimme tapaamaan ystäviämme, joiden kanssa lähdettiinkin heti syömään drinkkien kera. Konserit olivat aivan huippuja, etenkin Paleface yllätti hienolla esityksellään. Jammailtua tuli kylmästä tuulesta huolimatta. Sadekin tajusi onneksemme tauota esitysten alkaessa kuin tilauksesta. Esitysten jälkeen kävimme taas syömässä, tällä kertaa kunnolliset ruoat saatika naposteltavaa, kuten aikaisemmin, ihanassa Gringos Locosissa. Juhlinta jatkui hotellissa ja baarissa, mutta kauhean myöhään emme mieheni kanssa jaksaneet juhlia, sillä ajatus kerrankin kunnon yöunista ilman pikkumiehen herätyksiä houkutti aivan liikaa. Mutta oli niin mukava reissu ja teki hyvää näin loman alkajaisiksi.